pressotherapie_femme_jambe.jpg

Aamulla vaaka näytti syömisiini nähden hämmästyttävää lukemaa 61,6 kg. No, ei se varsinaisesti haittaa! Raivostuttavaa vaan, kun en tiedä onko villi pudotus omaa vai Tonalinin ansiota. Pistän oman laihdutustaitoni piikkiin kuitenkin, tulee parempi mieli. En ajatellut ostaa Tonalineja enää, ellei paino nouse huomattavasti niiden lopettamisen jälkeen, vaikka 2468 jatkuisikin. Tänään, 200-päivänä, en myöskään ajatellut syödä sitä, kun niistä tulee turhaan se 48 kaloria.

Eilen oli taas hurja perheriita. Ja mihinkään ei oikeastaan ollut syytä. Hermostuin vain isään ja huusin, ja sitten isä huusi takaisin, muutuin äksyksi äidillekin ja tämä alkoi valittaa, ja sitten huusin äidillekin ja äiti minulle ja molemmat itkivät. No, asia on selvitetty, joten ei hätää. Mulla ja isällä on erikoinen tapa sopia riitoja. Kumpikin menee raivopäissään nukkumaan, ja aamulla ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja toimitaan normaalisti, halataan ja poskipusutellaan. Äiti puolestaan meinaa tulla hulluksi, kun ei saa nukuttua, jos on riidoissa. Sitten häntä kismittää, kun en tule riitatilanteessa pyytämään anteeksi, vaan hänen täytyy. Kummallista.

Valitsin 200-päiväksi sitten mitä huonoimman päivän; äiti on lähes koko päivän kotona, kunnes puoli kahdelta lähtevät veljen kanssa kentälle ja Maahan. Tämä tarkoittaa, että saan olla tosi tosi tarkkana, enkä voi syödä mitään muuta koko päivänä... Höh! No, tällä hetkellä vahdin veljeä, kun äiti lähti käymään töissä, ja sanoin hänelle, että keiton ison kattilallisen puuroa meille. Nyt on kaksi likaista lautasta keittiön pöydällä, vaikka vain yhdestä on oikeasti syöty, ja juon itse kahvia. Nyt on hyvä vedota äitiin, että "hei me syötiin tosi iso annos".

Sitten ollaankin 10 päivää isän kanssa kahden, joten hauskaa tulee, koska ei isä välitä niin paljoa. Tai välittää tietysti, mutta töiden takia ei olla niin paljon yhdessä, että ehtisi huomata mitään dieettiä. Se onkin elintärkeää, sillä sinä päivänä, kun isä huomaa, niin lirissä ollaan... Koska sitten en saa rauhaa! Äiti aavistelee ja epäilee kyllä, mutta luulee, että saarnansa ovat tarpeeksi tehokkaita.

Huomista odotan vähän harmistuneena myöskin, kun 400-kalorin päivänä isä päätti pitää ihanan isä ja tytär -illan. Rakastan kyllä isää ja musta on ihanaa että vietetään sellainen, mutta tarkoituksemme on mennä Helsingissä kaljalle, ja näin saan kevytsiideristä jonkun 150 kaloria ja muuten päivä pitää vetää taas 200:lla. Pöh. No, ajattelin pitää sitten kaksi 800 kalorin päivää peräkkäin, lähinnä siksi, että en pysty syömään 200 kaloria silloin, kuin isä on kotona. Osittain myös siksi, että ajattelin ensi viikon torstaina grillailla meillä kavereiden kanssa, ja näin saan sinnekin sen 800. Hauskaa!

Tänään:
todennäköisesti siis yksi mahdollisimman kevyt lounas!

Liikkua en vielä voi, kun flunssa vieläkin painaa... Pöh. Ehkä painonpudotus johtuu siitä?