Ihanaa, 2468 alkaa uudella teholla ja saan vaihteeksi taas kontrollin elämääni. Huhhah, sitä onkin tämän kaloripommiviikonlopun jälkeen kaivattu! 200-päivä siis taas ja näyttää tältä:
omena, 30
50g raejuustoa, kurkkua, omena, 100
keittoa, 70
-------------
yht. 200
Vaaka näytti aamulla 60,8 kg. Eli vähän noussut, parilla sadalla grammalla... Mutta omapahan on mokani, dokasin ja mokasin ja oli odotettavissakin! Onneksi Nyt ei päässyt 61:llä alkaviin lukemiin. Tämän viikon tavoite saada paino alkamaan lukemalla 58. Jos 2468 toimii kuten kaikki ovat hehkuttaneet, ja kuten se meni edellisviikolla, niin joku 58,8 on ihan mahdollinen. (Odotan sitä hetkeä kun saan ruksittaa seuraavan painoetapin, 60 kilon. Aaah.!)
Tänään en ajatellut urheilla muuta kuin kävellen, sillä tänään tiedossa kaikkea tätä: ajotunti, abikurssi, harrastus. En ehdi, enkä jaksa, ja ajattelin aloittaa jo historiankin lukemisen (kirjoitan syksyllä) kun olen sitten sen 5 viikkoa kesäloman lopusta poissa... Kuolen tähän viikkoon, joka päivä sama juttu meinaan! Harrastus tai duunia, abikurssi ja ajo... Ja perjantaina vaarin syntymäpäiville maalle... Koska ehdin nähdä söpöä poikaa???
Pojan suhteen pelkään kuitenkin.. Emme tunne vielä kamalan hyvin, ja inhottaa olla heti aivan myyty. Inhottaa inhottaa inhottaa! Sen lisäksi kummastuttaa, ettei noin mukavalla pojalla ole paljon tyttöpuolisia ystäviä (en siis tunne kaveripiiriään, vaan vakoilin lähinnä FaceBookista: totuus saattaa siis olla erilainen :D). Mullakin on enemmän sen perusteella! Muutenkin... Tämä on ehkä tutuin tunne koskaan! Erään entisen ihanan (mutta kusipäisen) rakkauden jälkeen en usko että kelpaan kenellekään. Se ihminen rikkoi kaiken sen itseluottamuksen, mitä omistin, käytöksellään. Nykyään olen miesten kanssa ehkä estottomampi (toisin sanoen irtoseksi ja muu säätö tuntemattomien ihmisten kanssa), mutten tiedä miten pystyn käsittelemään tilannetta, missä haluaisin ehkä peräti suhteen. Ja toinenkin saattaisi haluta. En todellakaan pelkää sitä, etten pystyisi olemaan uskollinen, helpon maineeseeni viitaten, vaan enemmänkin sitä yhdessäoloa, sitä, olenko sellainen kuin toinen luulee ja ehdottomasti myös sitä, pystynkö pysymään samana ihmisenä mikä olin ennen suhteen alkamista. Tämä pikkuseikka meinaan on käynyt ilmi muutamassa seurustelevassa ystävässäni. Ei tosin kaikissa, joten olen luottavainen.
Ja nyt jätän nämä seurusteluspekulaatiot. Eihän se ole edes yhtään varmaa, haluaako poika seurustella minun kanssani. Enkä minäkään sataprosenttisen varma. Pitää tutustua enemmän. Mutta koska, kun ei ehdi nähdä! >:
:
omena, 30
50g raejuustoa, kurkkua, omena, 100
keittoa, 70
-------------
yht. 200
Vaaka näytti aamulla 60,8 kg. Eli vähän noussut, parilla sadalla grammalla... Mutta omapahan on mokani, dokasin ja mokasin ja oli odotettavissakin! Onneksi Nyt ei päässyt 61:llä alkaviin lukemiin. Tämän viikon tavoite saada paino alkamaan lukemalla 58. Jos 2468 toimii kuten kaikki ovat hehkuttaneet, ja kuten se meni edellisviikolla, niin joku 58,8 on ihan mahdollinen. (Odotan sitä hetkeä kun saan ruksittaa seuraavan painoetapin, 60 kilon. Aaah.!)
Tänään en ajatellut urheilla muuta kuin kävellen, sillä tänään tiedossa kaikkea tätä: ajotunti, abikurssi, harrastus. En ehdi, enkä jaksa, ja ajattelin aloittaa jo historiankin lukemisen (kirjoitan syksyllä) kun olen sitten sen 5 viikkoa kesäloman lopusta poissa... Kuolen tähän viikkoon, joka päivä sama juttu meinaan! Harrastus tai duunia, abikurssi ja ajo... Ja perjantaina vaarin syntymäpäiville maalle... Koska ehdin nähdä söpöä poikaa???
Pojan suhteen pelkään kuitenkin.. Emme tunne vielä kamalan hyvin, ja inhottaa olla heti aivan myyty. Inhottaa inhottaa inhottaa! Sen lisäksi kummastuttaa, ettei noin mukavalla pojalla ole paljon tyttöpuolisia ystäviä (en siis tunne kaveripiiriään, vaan vakoilin lähinnä FaceBookista: totuus saattaa siis olla erilainen :D). Mullakin on enemmän sen perusteella! Muutenkin... Tämä on ehkä tutuin tunne koskaan! Erään entisen ihanan (mutta kusipäisen) rakkauden jälkeen en usko että kelpaan kenellekään. Se ihminen rikkoi kaiken sen itseluottamuksen, mitä omistin, käytöksellään. Nykyään olen miesten kanssa ehkä estottomampi (toisin sanoen irtoseksi ja muu säätö tuntemattomien ihmisten kanssa), mutten tiedä miten pystyn käsittelemään tilannetta, missä haluaisin ehkä peräti suhteen. Ja toinenkin saattaisi haluta. En todellakaan pelkää sitä, etten pystyisi olemaan uskollinen, helpon maineeseeni viitaten, vaan enemmänkin sitä yhdessäoloa, sitä, olenko sellainen kuin toinen luulee ja ehdottomasti myös sitä, pystynkö pysymään samana ihmisenä mikä olin ennen suhteen alkamista. Tämä pikkuseikka meinaan on käynyt ilmi muutamassa seurustelevassa ystävässäni. Ei tosin kaikissa, joten olen luottavainen.
Ja nyt jätän nämä seurusteluspekulaatiot. Eihän se ole edes yhtään varmaa, haluaako poika seurustella minun kanssani. Enkä minäkään sataprosenttisen varma. Pitää tutustua enemmän. Mutta koska, kun ei ehdi nähdä! >:
:
Kommentit